Lisää tomaatteja pölyttäviä mantukimalaisia työssään keinovalon alla. Valkoiset klimpit, joita kimalaisten kyljessä näkyy ovat siitepölyä. Kimalaiset keräävät sitä kukkien heteiden ponsista ravinnoksi sikiöille.
Edelliset mantukimalaiskuvat täällä. Kiitos taas kuvaajalle sekä kuvausluvasta :)
Satumainen huurre on kadonnut puista, onneksi otin pari maisemakuvaa vaikka lähinnä odottelinkin aurinkoista kuvauspäivää. Lumi korosti hienosti puiden persoonallisia kasvutapoja.
Talvella näyttävän näköiseen puutarhaan tarvitsee kyllä tilaa! Keväällä riittää pienenpieni krookus, pari orvokkia tai pilkahdus vihreää ilahduttamaan. Talvella vaikutuksen tekemiseen tarvitsee monen puun ryhmiä, valtavia puita tai esim. rivillisen terijoensalavaa. Enemmän on enemmän; toisto, toisistaan erottuvat muodot ja geometrisyys vaikuttavat lumikerroksen allakin.
Eli tulevaisuudessa pitää tähdätä valtavaan barokkipuutarhaan?
Kiitos kysymästä, joulu ja uusivuosi sujuivat loistavasti. Saunoin lumisen järven rannalla ja juoksin paljon, enkä syönyt yhtäkään jouluruokaa... Mukava jatkaa taas kirjoittamista, kiitos taas kaikesta hyvästä palautteesta mitä olen saanut ja anteeksi viime postin latteudet ;)
Lomalla kävin myös katsomassa Avatar -elokuvan, jonka pää/sivu/välijuonena oli Pandora nimisen planeetan asukkaiden suhde luontoon ja suureen puuhun, joka oli heidän henkinen äitinsä ja alkuperänsä. Vaikka filosofiset kysymykset jäivät katastrofi-sota-toiminta-räiskinnän alle, niin elokuva johdatti minut kyllä kiinnostavien aiheiden pariin, nimittäin sienten. Mainiossa Garden rant -blogissa kommentoitiin Avatarin maailmaa ja sen (yhtenä) mahdollisena inspiraationlähteenä mainittiin sienitutkija Paul Staments. Olen pitkään aikonut kuunnella hänen haastattelunsa Explorations in Permaculture -podcastista, mutta, hmm, sienet eivät ole innostaneet... Ilmeisesti syytä olisi :)
Explorations in Permaculture -haastattelu on vähän vaikeaselkoista puuroa ja kestävät yht. 2 h, toinen, Living Green -podcast on selkeämpi. Kyseisen henkilön puhe TED:issä, videona, on selkein (alla). Kaikissa näissä on kuitenkin suuri määrä hämmästyttäviä faktoja sienistä, sienirihmastoista, niiden tärkeydestä ja merkillisyydestä. Pimeässä loistavia sieniä on siis olemassa (muuallakin kuin Pandoralla)! Sienirihmastot voivat elää tuhansia vuosia, ne ovat planeettamme suurimpia organismeja, ja ensimmäisiä, jotka siirtyivät elämään maalla.
Stamentsin mukaan sienirihmastot ovat myös kykeneviä oppimaan, esim. lyhyimmän matkan ruoan luokse. Sienet toimivat symbioosissa ympäristönsä kanssa, auttaen esim. puita kasvamaan ja niillä on paljon merkitystä myös lääkinnällisesti. Staments onkin sitä mieltä, että sienirihmastot ovat luonnon neurologinen verkosto, joka välittää tietoa. Sienirihmaston kalvot ovat hänen mukaansa tietoisia, reagoivat muutokseen ja pitävät huolta ympäristönsä terveydestä (via).
Paul Staments on 6 ways the mushrooms can save the world:
Syötäviä maisemia, palstaviljelyä, puutarhanhoitoa, urbaania maataloutta vai kattopuutarhoja? Kaupunkiviljelyä on montaa laatua.
An Organic Conversation -podcastin marraskuisessa jaksossa, lähetyksen puolivälistä lähtien, visioidaan suuria linjoja. Voisiko Detroitin kaupunki (Usassa) viljellä alueella tarvittavan ruoan kaupungin sisällä? Mitä koko kaupungin muuttaminen omavaraiseksi vaatii, tai onko se tarpeen? Haastateltava Mark Dowie kertoo jaksossa, että nyt 10-15 % ruoasta viljellään Detroitissa - mm. koska ruokakauppaketjuja ei enää ole. Suurin osa viljelystä on järjestöjen tekemää ja ruoka jaetaan ilmaiseksi asukkaille, koska laman myötä kauppaketjut ovat lähteneet ja rakennukset ovat tyhjentyneet. Tilaa on paljon, ja jo nyt kaupunkilaiset purkavat tyhjilleen jääneitä rakennuksia ja rakentavat niistä kasvihuoneita. Karusta lähtökohdasta huolimatta keskustelu on innostava.
Kanadalaisessa Deconstructing Dinner -podcastissa 091009 taas näkökulma on kaupunkiviljelijä -yrittäjän. Ruoantuotanto kaupungissa voi olla mahdollista myös ilman maata ja (suhteellisen) vähällä investoinnilla. Jakso on hyvä konkretiasta pitävälle, vuoden kaupungissa viljellyt yrittäjä kertoo yksityiskohtaisesti työstään ja sen haasteista. Lähetyksen viimeiset 20 min. on esitelmää yhteisöpuutarhoista. Podcasti on informatiivinen, joskin (minusta) hiukan puuduttava. Sustainable World:in "How to create a backyard ecosystem" -jaksossa teemana on oman takapihan muuttaminen viljelyekosysteemiksi, permakulttuurin periaatteiden avulla. Käytännön vihjeitä, vaikka kaikki ohjeet eivät ole Suomessa relevantteja.
Tiedätkö kiinnostavia ympäristö/puutarha-aiheisia podcasteja suomeksi, ruotsiksi tai saksaksi? Otan mielelläni vastaan vinkkejä.
Lisää tomaatteja pölyttäviä mantukimalaisia työssään keinovalon alla. Valkoiset klimpit, joita kimalaisten kyljessä näkyy ovat siitepölyä. Kimalaiset keräävät sitä kukkien heteiden ponsista ravinnoksi sikiöille.
