1., 2., 3. ja 4. Kirsikankukkia (Prunus cerasus 'Huvimaja')
Kevät tuntuu lyhyemmältä ja joutuisammalta nyt kun olen saanut parin päivän ajan ihailla kirsikoiden kukintaa maljakossa. Näin leudoilla säillä omenapuiden, kirsikoiden ja luumujen leikkauksia voi jo tehdä, ja karsitut oksat kannattaa tuoda sisälle hyödettäviksi. Huoneenlämmössä oksat alkavat kukkia toiveikkailla miniatyyrikukilla.
Kirsikoiden talvilepo on siis todistetusti jo purkautunut. Syksyllä kasvit talveentuvat yön pidetessä, että kestäisivät kylmää. Hyötyäkin viileästä on, esim. omenapuut tarvitsevat tietyn ajanjakson kylmää, että kukkivat taas. Kun kasvi on talveentumisen jälkeen ollut tarpeeksi kauan alhaisessa lämpötilassa, alkaa lepotila purkautua. Silloin elintoiminnot ovat valmiita alkamaan, kun lämpötila sen taas sallii.
Tästä päättelen, että kirsikatkin odottavat jo kevättä ja kesää. Itse valmistaudun kevään tullen muuttamaan uuteen, tässä vaiheessa vielä tuntemattomaan/kuvitteelliseen paikkaan (kunhan olisi hyvä piha ;) ), joten minun puolestani talvi saa vielä hetken jatkua.
Seuraavilla viikoilla järjestetään harvinaiset kaksi permakulttuuria käsittelevää tapahtumaa, joten niistä mainosta:
Perjantain 12.3. Turussa (AMK, Sepänkatu 1) Johdanto permakulttuuriin klo 9.30 -16.00. Puhujina Mari Korhonen (Alustus permakulttuuri -ajatteluun), Yrjö Vähäkallio (Kotipuutarhan suunnittelu permakulttuurin näkökulmasta), Ossi Kakko (Boreaaliset metsät, kaskiviljely ja metsäpuutarhatalous) sekä Allan Kokkota (How to integrate household into the sustainable lifestyle). Tapahtumaan on vapaa pääsy.
19-21.3.10 Permakulttuuriviikonloppu ekokylä Gaijassa, Ähtärissä. Viikonlopun aikana tutustumista permakulttuuriin, kaupunkiviljelyyn sekä metsäpuutarhoihin. Opettajina Mari Korhonen, Salla Kuuluvainen, Kalle Nikkanen ja Ossi Kakko. Linkin takaa löytyy lisää ohjelmasta.
1., 2. ja 3. Kralovska Zahrada 4. Jossain päin Mala Stranaa
Vietin vuoden Prahassa opiskeluihin liittyen. Vaikka kaupungilla ei ole mitään tekemistä tropiikin kanssa, eikä paljon viljelynkään (perunamuseossakin jäi vierailematta), opiskelin siellä trooppista ja subtrooppista maataloutta.
Älkää kuitenkaan kysykö mitään aiheeseen liittyvää, olen unohtanut. Jos ikinä opinkaan, jostain syystä tiedot kuten oliivipuun satotaso/ha eivät jää mieleen, vaikka tentissä niitä kaipaisinkin. Jäljelle jäi hämäriä mielikuvia latinankielisistä nimistä, ja entistä suurempi kiinnostus kasveihin. Varsinkin outoihin. Muistan jäätelöpuun* (Ice Cream Bean, Inga edulis), jonka palkojen sisällä oleva puuvillamainen, makea ja mehevä hedelmäliha maistuu kuulemma vaniljajäätelöltä. Yllätyin siitä, että maapähkinän pähkinät kasvavat, no, maan alla. Nimestä ehkä olisi voinut päätellä. Ananaksellakin on hieno tapa kasvattaa hedelmät keskeltä lehtitöyhtöä. Muun koulutukseni perusteella olisi voinut kuvitella, ettei muita kasveja kuin tomaatti-paprika-kurkku ja porkkana-sipuli-kaali ole olemassa.
Vaikka Praha vetoaa enemmän arkkitehtuurin kuin luontonsa puolesta, niin kaupungin syvänvihreissä, vehreissä puistoissa viihdyin. Kesäiltojen pimeyttä korosti suosikkini, Letnan puiston hämärä, tunnelmallinen (harva) valaistus. Kuvien muotopuutarha ja hassut kukkapenkit taas kuuluvat Prahan linnan reunamille.
Olisipa ollut kamera silloin, kun magnoliapuut kukkivat keskellä kaupunkia.
* Vapaa ja epävirallinen suomennos. Ettei tarvitse sortua anglismeihin, vaikka tässä tapauksessa kerrankin saattaisi olla syytä.
Selaillessani Puutarhan marjat -kirjaa (L. Blomqvist) yllätyin ruusukvittenihillon kuvauksesta. Sen kerrotaan olevan "miellyttävän makean viinihappoista, hieman omenaan vivahtavaa, mutta maultaan kuitenkin jotenkin hienostuneempaa. Koostumus on sileämpi, kuin usein vähän karkearakeisessa omenasoseessa." Kvittenin hedelmät on siitä hauskat, että ilman kypsentämistä ne ovat kivikovia, mutta keitettäessä sakeutuvat nopeasti paksuksi soseeksi pektiinipitoisuutensa ansiosta.
Mutta maku! Itse muistelen, että kun viime syksyn sose maistui lähinnä raalta sitruunalta. Mitähän tuli tehtyä väärin. Kenelläkään kokemuksia?
ps. kuvassa harvinaisen punainen japaninruusukvittenin kukinta, yleensä ovat enemmän oransseja.
Livonsaaren yhteisökylä on Lounais-Suomessa sijaitseva, entisen maatilan 60 hehtaarille rakentuva asuinalue. Asukkaat kuvailevat paikkaa enemmän kyläksi kuin yhteisöksi, ja kertovat Radio Suomen "Yhteisöllisyyttä Livonsaaressa" -ohjelmassa paikan periaatteista ja arjesta. Viime vuoden puolella lähetetyn ohjelman löysin aika hitaasti, mutta se on kuunneltavissa vielä 26.2.10 asti. Näin kyläyhteisöistä ja ekologisesta elämästä kiinnostuneena kolmen asukkaan haastattelu (äänessä myös neljäs) on mukava vierailu Livonsaaressa.
Muita suomalaisia ekokyliä ja yhteisöjä ovat ainakin Keuruun ekokylä, Gaija Ähtärissä ja Katajamäki. Suunnitteilla ovat esim. kylä Svarfarsin luomutilalle Karjaalle ja Teiskon yhteisökylä (nettisivut ilmeisesti nurin, mutta laitan nyt linkin niihin jos alkavat taas toimia). Muitakin on, eivätkä kaikki niin suunnitelmallisia. Lisää kommenttina, jos tiedät paikkoja.
1. Hevoskastanja (Aesculus hippocastanum) 2. Helmiorapihlaja (Crataegus x mordenensis 'Toba')
Suunnittelematon blogitauko tuntuisi vain jatkuvan ja venyvän, joten sen katkaisuksi pari kuvaa viime kesäkuulta. Inspiraationa mainio kirja Kukkapuut (Alanko ja Lagerström), joka saa miettimään kuinka monta puuta voisi mahtua yhteen pihaan.
Lisää tomaatteja pölyttäviä mantukimalaisia työssään keinovalon alla. Valkoiset klimpit, joita kimalaisten kyljessä näkyy ovat siitepölyä. Kimalaiset keräävät sitä kukkien heteiden ponsista ravinnoksi sikiöille.
Edelliset mantukimalaiskuvat täällä. Kiitos taas kuvaajalle sekä kuvausluvasta :)
Satumainen huurre on kadonnut puista, onneksi otin pari maisemakuvaa vaikka lähinnä odottelinkin aurinkoista kuvauspäivää. Lumi korosti hienosti puiden persoonallisia kasvutapoja.
Talvella näyttävän näköiseen puutarhaan tarvitsee kyllä tilaa! Keväällä riittää pienenpieni krookus, pari orvokkia tai pilkahdus vihreää ilahduttamaan. Talvella vaikutuksen tekemiseen tarvitsee monen puun ryhmiä, valtavia puita tai esim. rivillisen terijoensalavaa. Enemmän on enemmän; toisto, toisistaan erottuvat muodot ja geometrisyys vaikuttavat lumikerroksen allakin.
Eli tulevaisuudessa pitää tähdätä valtavaan barokkipuutarhaan?
Kiitos kysymästä, joulu ja uusivuosi sujuivat loistavasti. Saunoin lumisen järven rannalla ja juoksin paljon, enkä syönyt yhtäkään jouluruokaa... Mukava jatkaa taas kirjoittamista, kiitos taas kaikesta hyvästä palautteesta mitä olen saanut ja anteeksi viime postin latteudet ;)
Lomalla kävin myös katsomassa Avatar -elokuvan, jonka pää/sivu/välijuonena oli Pandora nimisen planeetan asukkaiden suhde luontoon ja suureen puuhun, joka oli heidän henkinen äitinsä ja alkuperänsä. Vaikka filosofiset kysymykset jäivät katastrofi-sota-toiminta-räiskinnän alle, niin elokuva johdatti minut kyllä kiinnostavien aiheiden pariin, nimittäin sienten. Mainiossa Garden rant -blogissa kommentoitiin Avatarin maailmaa ja sen (yhtenä) mahdollisena inspiraationlähteenä mainittiin sienitutkija Paul Staments. Olen pitkään aikonut kuunnella hänen haastattelunsa Explorations in Permaculture -podcastista, mutta, hmm, sienet eivät ole innostaneet... Ilmeisesti syytä olisi :)
Explorations in Permaculture -haastattelu on vähän vaikeaselkoista puuroa ja kestävät yht. 2 h, toinen, Living Green -podcast on selkeämpi. Kyseisen henkilön puhe TED:issä, videona, on selkein (alla). Kaikissa näissä on kuitenkin suuri määrä hämmästyttäviä faktoja sienistä, sienirihmastoista, niiden tärkeydestä ja merkillisyydestä. Pimeässä loistavia sieniä on siis olemassa (muuallakin kuin Pandoralla)! Sienirihmastot voivat elää tuhansia vuosia, ne ovat planeettamme suurimpia organismeja, ja ensimmäisiä, jotka siirtyivät elämään maalla.
Stamentsin mukaan sienirihmastot ovat myös kykeneviä oppimaan, esim. lyhyimmän matkan ruoan luokse. Sienet toimivat symbioosissa ympäristönsä kanssa, auttaen esim. puita kasvamaan ja niillä on paljon merkitystä myös lääkinnällisesti. Staments onkin sitä mieltä, että sienirihmastot ovat luonnon neurologinen verkosto, joka välittää tietoa. Sienirihmaston kalvot ovat hänen mukaansa tietoisia, reagoivat muutokseen ja pitävät huolta ympäristönsä terveydestä (via).
Paul Staments on 6 ways the mushrooms can save the world:
1., 2., 3. ja 4. Kirsikankukkia (Prunus cerasus 'Huvimaja')
